Vastuullisuus

Skanskan blogi:

Kiertotalous – sanahelinääkö?

Ympäristötehokkuus, resurssitehokkuus ja kiertotalous – sanahirviöitä ja sanahelinääkö? Koitetaanpa saada nyt näihin jotain otetta, ja katsotaan mitä ne arkipäivässä tarkoittavat.

Ympäristötehokkuus viit­taa ympäristötehokkaaseen liiketoimintaan, jolla tarkoitetaan ympäristön huo­mioon ottavien rakenteiden, ratkaisujen ja alueiden luomista.

Osa ympäristötehokkuutta on resurssitehokkuus eli se, että materiaaleja käytetään hyödyksi mahdollisimman hyvin eli materiaalit hyödynnetään tarkasti siten, ettei niistä synny jätettä. Fiksu saa siis rahalleen vastinetta.

Sen sijaan hölmömpi kaveri menettää paljon, kun ensin maksaa materiaalista hankintahinnan, mutta ei pystykään hyödyntämään hankkimaansa materiaalia täysin, vaan hukkaa osan sen arvosta jätteeksi. Lopuksi hän maksaa vielä jollekin siitä, että tämä vie hyödyntämättömän materiaalin kaatopaikalle.

Entäs se kiertotalous? Sitra kuvasi raportissaan kiertotalouden hyvin suunnitelluksi taloudeksi, jossa materiaalihukka ja jätteen syntyminen on mahdollisimman pientä ja ylijäämämateriaalit tai purkumateriaalit ovat raaka-ainetta seuraavalle toimijalle. Tarkoituksena on käyttää resursseja ja materiaaleja niin tehokkaasti, että raaka-aineet ja niiden arvo säilyy kierrossa mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi tuote tai sen osat on suunniteltu niin, että ne ovat eroteltavissa, kierrätettävissä ja käytettävissä jossain muussa käyttötarkoituksessa, kun tuotteen ensimmäinen elinkaari päättyy.

Mikä meitä tähän kiertotalouden suuntaan sitten ajaa?

Tällä hetkellä digitalisaatio, kaupungistuminen, väestönkasvu, kasvava keskiluokka ja luonnon varojen rajallisuus omat maailmaa muuttavia megatrendejä. Maapallon reilu seitsemän miljardia ihmistä käyttää vuosittain jo 1,5-kertaisesti maapallon luonnonvaroja – kestämättömästi.

Tämän ylikulutuksen seuraukset näkyvät esimerkiksi metsäkatona, kuivuutena, makean veden puutteena, maaperän eroosiona ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisenä. Dramaattisimmat seuraukset eivät näy Suomessa vielä, mutta meidän ekologinen jalanjälkemme on suuri. Talonrakentaminen on suurimpia luonnonvarojen kuluttajia Suomessa, sillä se käyttää vuosittain 10 miljoonaa tonnia rakennusmateriaaleja ja -tuotteita. Maamassat pois lukien rakentaminen tuotti 2,2 miljoonaa tonnia jätettä vuonna 2011. Isossa kuvassa kolmannes Euroopassa syntyvästä jätteestä on rakennus- ja purkujätettä. Rakentajana ja projektikehittäjänä voimme vaikuttaa tähän. Faktana ja tulevaisuuden haasteena EU:n jätedirektiivi edellyttää, että jäsenmaissa kierrätetään 70 % rakennus- ja purkujätteistä materiaalina vuoteen 2020 mennessä. (*)

Suomessa rakennusjätteiden hyödyntämisaste on eurooppalaisessa katsannossa verraten alhainen, joten tehtävää riittää. Tekemistä on sekä kaatopaikalle päätyvän rakennus- ja purkujätteen vähentämisessä että kierrätyksen painopisteen siirtämisessä jätehierarkiassa ylöspäin. Tämä tarkoittaa, että

  • ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä jätteen syntymistä.
  • Jos se ei ole mahdollista, voidaan miettiä jätteen uudelleenkäyttöä tai hyödyntämistä materiaalina.
  • Jos nämäkään vaihtoehdot eivät onnistu, mietitään jätteen hyödyntämistä energiana.
  • Vasta viimeisenä tulisi jätteen sijoittaminen kaatopaikalle tai polttaminen ilman energiahyödyntämistä. Tästä hyvänä esimerkkinä on puun materiaalikierrätyksen lisääminen polttamisen sijaan.

Joku nyt varmasti jo miettii, miksi puun polttaminen on huono juttu, kun siitä kuitenkin saadaan energiaa. Jotta saadaan aikaan tasainen tuotanto, tarvitaan tasainen jätevirta – tämä ei varsinaisesti tue jätehierarkian tavoitetta vähentää jätteen määrää. Lisäksi jätevoimalassa poltetusta jätteestä kolmannes tulee ulos tuhkana, joka täytyy sijoittaa kaatopaikalle, koska sitä ei pysty toksisuutensa vuoksi hyödyntämään muuten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päivässä Vantaan jätevoimalaan ajetaan sisään noin 100 rekkalastillista sekajätettä ja ulos 30 rekallista tuhkaa. Polttohuumassa siis menetämme ne mahdollisuudet, joita kierrätyksen lisääminen tarjoaisi suomalaisille yrityksille.

Miten tästä eteenpäin?

Meistä jokainen on jo tottunut kotona keräämään pullot ja toimittamaan ne pullonkeräykseen sekä lajittelemaan pahvit, lasin ja metallin. Sama homma toimii rakentamisessa:

  • Suunnittelijana voit valita elinkaaren kannalta kestäviä ratkaisuja ja kierrätettyjä materiaaleja.
  • Hankinta vastaa siitä, että tavaraa on juuri oikea määrä ja oikeaan aikaan.
  • Työmaalla taas toimi mahdollisimman vähän materiaalihukkaa tuottaen ja toimita ainakin puu, muovit, villat, kipsit ja metallit kiertoon.

Lassila & Tikanojan slogania kiertotalouden hengessä hyödyntäen: Kiertotalous on hieno sana sille, että kaiken voi tehdä fiksummin.

(*)Lisätietoja:  Ympäristöministeriön julkaisusta sekä Sitran Megatrendit julkaisusta.

 

 

Skanskassa vietetään ympäristöviikkoa 10-14.10 teemalla "Ympäristötehokkuus on arjen tekoja". Tässä olen ympäristökierroksella ATT:n Vuokkoniemen ja Vienan puiston työmailla. Sulon lisäosat: raudoista telineet eri jätejakeille. Yhdellä astialla on kolme jätejaetta.
Skanskassa vietetään ympäristöviikkoa 10.-14.10.2016 teemalla ”Ympäristötehokkuus on arjen tekoja”. Tässä olen ympäristökierroksella ATT:n Vuokkoniemen ja Vienan puiston työmailla. Sulon lisäosat: raudoista telineet eri jätejakeille. Yhdellä astialla on kolme jätejaetta.
Mia Andelin

Mia Andelin

Kirjoittaja on pelastanut maailmaa Skanskalla vuodesta 2008 lähtien. Tällä hetkellä toimin ympäristöpäällikkönä vastaten Suomen toimintojen ympäristöasioista kattaen niin työmaan tuen kuin strategian laadinnan ja kaiken siltä väliltä.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää