Vastuullisuus

Skanskan blogi:

Energiatehokkuus ei saa lisätä uudisrakentamisen riskejä

Vuosi 2018 on aivan nurkan takana. Moni rakennusalan toimija suhtautuu skeptisesti siihen, pystyykö ala siirtymään uudisrakennusten tuotannossa lähes nollaenergiarakentamiseen. Näin on kuitenkin tehtävä, jos ympäristöministeriön lakiluonnos menee läpi.

Uudistetun maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on panna täytäntöön niin kutsuttu EPBD-direktiivi, jossa on kunnianhimoiset energiansäästötavoitteet. Direktiivin mukaan kaikkien uudisrakennusten olisi oltava lähes nollaenergiarakennuksia vuoden 2020 loppuun mennessä, ja julkisten rakennusten osalta deadline saapuisi jo vuoden 2018 lopussa. Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa esitettiin, että lainmuutos ja siihen liittyvät asetukset tulisivat voimaan jo vuoden 2017 alussa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että uudisrakennusten uusia energiatehokkuusvaatimuksia olisi sovellettava vuoden 2018 alussa vireille tuleviin rakennuslupahakemuksiin.

Mikä tässä asiassa huolestuttaa alan toimijoita? Siirtymäaikojen lyhyyden lisäksi se, että energiatehokkuuskiristykset ovat radikaaleja: esimerkiksi toimistorakennusten energiatehokkuusvaatimuksia ehdotetaan kiristettävän 47 %. Tällaiseen energiankäytön supistamiseen pääseminen ei ole ihan helppoa, eivätkä tarvittavat keinot ole välttämättä vielä tiedossa.

Pitäisi tutkia ennen kuin kiristetään

Alalla esiintyykin paljon näkemyksiä, joiden mukaan radikaalisti nykyistä energiatehokkaampien rakennusten toteuttaminen ilman kunnollista ymmärrystä niiden ominaisuuksista ja toimivuudesta käytännössä on iso riski. Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa hiljattain ilmestyneessä jutussa TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinha sanoo, että rakentamismääräyksissä on edetty energiatehokkuus edellä, mutta rakennusten suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon myös niiden kosteudensietokyky: lämmöneritystä lisättäessä rakennukset pysyvät jatkuvasti kosteampina ja viileämpinä.

Vinhan huoli on, että energiatehokkuusmääräyksiä kiristetään, ennen kuin toimenpiteiden vaikutuksia on kunnolla tutkittu. TTY vetääkin Combi-nimistä julkisten palvelurakennusten energiatehokkuuteen keskittyvää tutkimushanketta, jonka alustavat tulokset osoittavat, ettei huoli ole turha: tiukkojen energiatehokkuusmääräysten mukaisesti rakennetuissa kouluissa ja päiväkodeissa onkin kulutettu enemmän energiaa kuin olisi pitänyt. Syynä on esimerkiksi taloteknisten järjestelmien toimimattomuus tai arvioitua suurempi sähkönkulutus. Hankkeessa tutkitaan myös rakennusten sisäilman laatua, mikä on olennaista, kun tehdään yhä tiiviimpiä rakennuksia ja lisätään eristekerroksia.

Emme tarvitse yhtään sisäilmaongelmaista uudisrakennusta lisää

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL on yksi niistä tahoista, joka on antanut lausunnon YM:n laki- ja asetusluonnoksista. Lausunnossa todetaan, että uusien säädösten voimaantulon lykkääminen ja porrastaminen on tarpeen, jotta voidaan saada riittävästi luotettavaa tietoa uusien suunnittelu-, materiaali- ja tuotantoratkaisujen toimivuudesta niin teknisesti, taloudellisesti kuin käytettävyyden kannalta.

Onko RIL nyt sitten tämän perusteella vastustamassa energiansäästöä ja ekotehokkuutta? Lausunnossa todetaan, että RIL ei vastusta energiatehokkuustavoitteita, enkä niin tee minäkään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkästään energiatehokkuuden nimissä emme saa rakentaa tähän maahan lisää uudisrakennuksia, joissa esiintyy kosteus- ja sisäilmaongelmia. Terveellisyys ja turvallisuus eivät ole arvoja, joita voitaisiin uhrata energiatehokkuuden tähden. Emme tarvitse yhtään lisää uusia ongelmakouluja, sillä nykyisessäkin kiinteistökannassa on alalla haastetta riittämiin.

Ympäristötehokkuus on myös arjen tekoja

Rakentamisen ympäristötehokkuutta koskevassa keskustelussa keskitytään usein hyvin vahvasti energiatehokkuuteen. Rakennuksen suunnittelu- ja materiaaliratkaisuilla voidaankin vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Automaatiosuunnittelun merkitys tietysti korostuu sitä enemmän, mitä monimutkaisempaa talotekniikkaa rakennukseen tehdään. Rakentamisen aikana energiatehokkuutta edistetään eniten huolellisella työllä, jotta rakenteet toimivat suunnitellulla tavalla. Paljon merkitystä on myös rakennuksen käyttöönotolla ja seurannalla.

Työmaiden ympäristötehokkuus koostuu myös muista, usein pienistä näkymättömiksi jäävistä arjen teoista. Näillä teoilla voi kuitenkin olla suuri merkitys rakentamisvaiheen materiaalitehokkuudelle, hiilijalanjäljelle ja kustannuksille. Materiaalihukan vähentäminen esimerkiksi huolellisen säilyttämisen avulla sekä yli jääneiden materiaalien ja jätteen lajittelu jo syntypaikalla ovat juuri tällaisia asioita, joista harvemmin pidetään meteliä, vaikka pitäisi. Infrarakentamisessa maamassojen tehokkaalla kierrätyksellä ja kuljetusten huolellisella suunnittelulla on valtava merkitys myös rakennushankkeiden taloudellisuudelle. Alan ympäristötehokkuutta laajasti arvioitaessa myös tällaiset seikat olisi ehdottomasti otettava huomioon.

Skanskassa olemme vuosien varrella tehneet monia asioita ympäristötehokkaasti, parantaneet kohteittemme energiatehokkuutta ja esimerkiksi toteuttaneet useita LEED Platina -tason ympäristösertifioituja hankkeita. Meillä on kuitenkin vielä paljon, missä voimme parantaa. Skanskan Ympäristöviikko 10.−14. lokakuuta tarjoaa meille erinomaisen tilaisuuden keskittyä siihen, mitä jokainen voi jokapäiväisessä työssään tehdä ympäristötehokkuuden eteen. Siten voimme luoda lisäarvoa myös asiakkaillemme.

Tuomas Särkilahti

Tuomas Särkilahti

Olen ollut Skanskassa vuodesta 1997, jolloin aloitin hankintainsinöörinä. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta tutkijana TKK:lla. Nykyään olen Skanska Oy:n toimitusjohtaja.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää