Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Mikä on rakentamisen suunta vuonna 2016?

Vuoden alkaessa on se hedelmällinen tilanne, että voi katsella tulevaisuuteen ja tehdä ennustuksia siitä, mitä vuoden kuluessa tulee tapahtumaan. Vuoden kuluttua palata omiin ennusteisiinsa ja nähdä, millainen osumatarkkuus ennusteissa oli – ja tuliko kenties mustia hevosia, jotka muuttivat tilannekuvaa kesken kaiken.

Katson tässä tulevaisuuteen kolmen aiheen kautta, joiden uskon määrittelevän rakennusalan tulevaisuutta paitsi vuonna 2016, myös pidemmälle.

Talonrakentamisen odotetaan kääntyvän kasvuun monen laskuvuoden jälkeen patoutuneen investointitarpeen siivittämänä. Asuntomarkkinoiden odotetaan myös hieman piristyvän. Korjausrakentaminen jatkaa lievällä kasvu-uralla, mutta sen sijana infrarakentaminen hädin tuskin säilyttää nykyisen volyymin. Alueelliset erot markkinoilla säilyvät suurina, kuten käytännössä nähtiin vuonna 2015.

Sairaalahankkeista ei vielä saada maakuntien rakentamisen vauhdittajia – pk-seudulla vauhti tulee asuntotuotannosta

Suomen kartta on täynnään suunniteltuja sairaalarakentamisen projekteja – mutta alalla vallitsee erilaisia näkemyksiä siitä, päästäänkö niitä toteuttamaan, kun hallitus haluaa ensin saada sote-uudistuksen eteenpäin. En näe, että ainakaan vielä vuonna 2016 sairaalahankkeista tulisi maakuntien rakentamisen vauhdittajia, mutta rakentajana toki toivon, että kyseessä on ohimenevä viive. On tärkeää, ettei vanhentuneiden, mahdollisesti kosteusvaurioisten tai epäkäytännöllisten tilojen korvaaminen uusilla jämähdä kokonaan pysähdyksiin.

Pääkaupunkiseudulla muuttoliike ja siitä johtuva asuntojen valtava kysyntä ja tarve taas pitävät huolen siitä, että rakentajilla riittää töitä. Niitä saattaa riittää jopa siinä määrin, että osaavan työvoiman löytäminen hankaloituu: työvoima kun ei noin vain siirry maakunnista kasvukeskuksiin ja sinne, missä töitä on. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea aikaisemman blogikirjoitukseni tai HS:n tuoreen artikkelin aiheesta.

Rakentamisen laadusta uskalletaan käydä keskustelua

Ennustan, että rakentamisen laadusta käytävä keskustelu tulee edelleen vilkastumaan. Laadusta uskalletaan alalla puhua avoimemmin kuin ennen, mikä on erittäin hyvä asia. Vaikka rakentamisen laatu onkin Rakennusteollisuus RT:n selvityksen mukaan keskimäärin varsin hyvä  ja laadun kehittämistä varten on saatavilla erilaisia oppaita ja ohjeita, poikkeustapaukset ovat usein niitä, jotka nousevat esiin ja ihmisten laajempaan tietoisuuteen. Tämä on tietysti luonnollista, ja myös Skanska on saanut osansa julkisuudesta. Se on oikeutettua, kun jotakin on mennyt pieleen, kuten tuossa kyseisessä tapauksessa meni.

Tärkeä elementti rakentamisen laadun kehittämistä on keskustelu kaikkien osapuolten välillä: rakentajien, suunnittelijoiden, rakennusten loppukäyttäjien, rakennusten kunnossapidosta vastaavien huoltoyhtiöiden ja muiden vastaavien tahojen. Laadussa on niin monta eri kosketuspintaa ja näkökulmaa, että siitä ei muuten saada kunnon otetta – ja ymmärryksen lisääntyminen parantaa keskustelun rakentavuutta. Syyttelemällä toisiamme emme saa laatua paremmaksi.

Meillä on upeaa teknologiaa, mutta osaammeko hyödyntää sitä?

Aika monen pukinkontista paljastui menneenä jouluna jälleen monenmoista teknistä härpäkettä, ja parhaillaan niitä opetellaan käyttämään. Samanlainen kehitys on meneillään rakennusalalla: teknologiaa on kyllä saatavilla runsaasti, ja joissakin rakennusprosessin vaiheissa sitä hyödynnetäänkin yhä paremmin. Esimerkiksi tietomallinnustyökaluja hyödynnetään suunnittelussa ja rakentamisessa jo laajasti, mutta rakennusten ylläpitovaiheesta ei valitettavasti voi sanoa samaa.

Tehokkuusloikka olisi käden ulottuvilla, mutta sen myötä meille on syntynyt osaamishaaste: Jotta teknologiasta ja digitalisaatiosta saataisiin ilo irti, sen käyttäjät pitäisi saada kokonaan eri tasolle kuin millä he ovat nyt. Teknologiassa on sekin suuri kysymys, että tulevaisuudessa se vanhentuu entistäkin nopeammin – ja kuitenkin rakennukset, joiden toteuttamisessa ja ylläpidossa näitä järjestelmiä käytetään, tehdään edelleen kestämään 50 tai 100 vuotta. Miten varmistamme, että rakennuksiin tänään laitettava huipputekniikka on sellaista, että sitä pystytään ja ollaan valmiita helposti päivittämään nopean kehityksen mukaisesti? Toinen kysymys on, miten tehokkaasti osaamme käyttää järjestelmien tuottamaa tietoa. Näihin kysymyksiin en ole vielä löytänyt kristallipallostani vastausta.

Tuomas Särkilahti

Tuomas Särkilahti

Olen ollut Skanskassa vuodesta 1997, jolloin aloitin hankintainsinöörinä. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta tutkijana TKK:lla. Nykyään olen Skanska Oy:n toimitusjohtaja.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää