Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Asuminen on tärkeä osa maahanmuuttajien kotoutumista

Osallistuin viime viikolla Suomen Rakennusinsinöörien liiton tilaisuuteen, jossa asiantuntevien puhujien huoli oli yhteinen: maahanmuuttajille pitää saada katto pään päälle, eivätkä vastaanottokeskukset tai hätämajoitus ole pitkän aikavälin ratkaisuja.

Suomeen on saapunut pakolaiskriisin aikana jo noin 30 000 ihmistä hakemaan turvaa. Jos heistä noin kolmasosa saa turvapaikan, ennemmin tai myöhemmin puolet kotoutuvista eli noin 5 000 henkeä valuu kasvukeskuksiin. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tatu Rauhamäen arvion mukaan lopulta noin 2 500 ihmistä tästä joukosta päätyy Helsinkiin. Samaan aikaan Helsingin kaupungin vuokra-asuntojonossa on jo entuudestaan reilusti yli 20 000 hakijaa. Ja entäs kaupungin vuokra-asunnot, montako niitä valmistuu tänä tai ensi vuonna? Noin 200 per vuosi. Luku vetää vaitonaiseksi.

Vauhdikkuus on kaavoituksesta kaukana

Pääkaupunkiseudulla on saatava lisää tonttimaata asuntorakentamiskäyttöön. Olemme itse luoneet Suomessa itsellemme järjestelmän, joka tuottaa suhteellisen laadukasta rakennettua ympäristöä ja varmistaa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet, mutta on sen hintakin kyllä kova: Kaavoitusprosessit kiitävät eteenpäin etanan lailla. Pahimmillaan normialueen kaavoituksessa vierähtää lähes kymmenen vuotta. Mihin me majoitamme pääkaupunkiseudun jatkuvasti kasvavan väestön siksi aikaa?

Asunnot eivät myöskään yksin riitä. Asukkaiden on päästävä töihin, kouluun ja palvelujen äärelle. Sitä varten on rakennettava toimivaa infrastruktuuria ja liikenneverkkoja, minkä olen aikaisemmassa kirjoituksessanikin todennut. Infrahankkeet maksavat, mutta ne myös ruokkivat tehokkaasti talouden kilpailukykyä ja luovat toimintaympäristöjä, jotka ovat houkuttelevia asukkaille, yrityksille sekä yksityisten ja julkisten palvelujen käyttäjille. Infra pitäisikin nähdä ennen kaikkea investointina, ei kulueränä.

Totuus on Töölöä edempänä

Vantaan Sanomissa haastateltiin 12.11.2015 Kimmo Sasia, joka arvostelee Pisararadan suunnittelua pelkkänä rahan haaskauksena. Lehden mukaan Sasi toteaa, että Pisararadan suunnitteluun on pian käytetty 40 miljoonaa euroa ja että rata valmistuu todennäköisesti vasta 20 vuoden kuluttua, joten suunnitelmat on jossakin vaiheessa tehtävä joka tapauksessa uusiksi.

Pääkaupunkiseudulla Pisararata, Länsimetro, Kehärata, Kaupunkirata, Raidejokeri jne. täydentävät toisiaan ja muodostavat liikenneverkon selkärangan. Pisararataa ei pidä tarkastella yksittäisenä palasena, vaan osana koko liikenneverkostoa. On totta, että mahdollisen Pisararadan asemien ympäristössä Helsingin Töölössä ei ehkä tule tapahtumaan niin paljon uutta rakentamista kuin neitseellisillä Kehäradan tai Länsimetron jatkeen asemaseuduilla kuten Vantaan Kivistössä tai Espoon Finnoossa, mutta Pisara parantaa järjestelmän toimivuutta ja mahdollistaa pääkaupunkiseudun kasvun ja elinvoimaisuuden. Jos itse elää arkeaan paikassa, jossa on jo valmiiksi hyvä infrastruktuuri ja liikenneverkko, saattaa unohtua, että joskus nämäkin infrat ja verkot on pitänyt sinne suunnitella ja rakentaa.

Pääkaupunkiseudun levittäytyessä yhä uusille aiemmin rakentamattomille alueille sen kasvavalle väestölle on elinehto, että asuinalueille saadaan toimivat yhteydet. Ratahankkeet paitsi kytkevät uusia ja olemassa olevia alueita yhteen, myös mahdollistavat kokonaan uusien asuinalueiden synnyttämisen: Esimerkiksi Kehärata kytkee Kivistön ja Leinelän Helsingin keskustaan mutta myös koko Suomen laajempaan rataverkkoon. Pisararata tulisi vastaavasti kytkemään uudet alueet kuten Vantaan Aviapoliksen Töölöön. Niin kantaväestö kuin kotoutujat, asunnonostajat kuin vuokralaiset ovat kiinnostuneita ennen kaikkea alueista, joilla on jo hyvät yhteydet – eivät alueista, jonne menee vain yksi bussivuoro silloin, toinen tällöin.

Suunnitelmien tulee olla valmiina, kun oikea hetki koittaa

Infrahankkeiden rakentaminen on todellakin kallista ja vaatii päättäjiltä pitkän aikajänteen päätöksentekokykyä ja -halua. Rakentamiskustannusten rinnalla suunnittelukulut ovat kuitenkin pieni erä, ja huolellisella suunnittelulla vaikutetaan merkittävästi tuleviin rakennuskustannuksiin. Tämän vuoksi olen eri mieltä Sasin väitteen kanssa, että Pisararadan suunnittelurahat ovat menneet hukkaan. Jos suunnittelu aloitetaan vasta kun rakentamispäätös on tehty, suunnitelmiin ei välttämättä ehditä tehdä riittävästi taustatyötä ja selvityksiä. Tällöin riskinä on, että rakentamiskustannuksiin kuluu prosessin kestäessä enemmän kuin olisi välttämätöntä. Eli se se vasta kallista on, kun rakennetaan ilman kunnollisia suunnitelmia.

Tuomas Särkilahti

Tuomas Särkilahti

Olen ollut Skanskassa vuodesta 1997, jolloin aloitin hankintainsinöörinä. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta tutkijana TKK:lla. Nykyään olen Skanska Oy:n toimitusjohtaja.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää