Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Mitä yhteiskuntasopimus tarkoittaisi rakennusalalla?

Ilta-Sanomien politiikan toimituksen esimies Mika Koskinen heitti 19.8. Rakennusala – Suomi pienoiskoossa -kolumnissaan ilmaan väitteen, että rakennusala on mainio esimerkki toimimattomista työmarkkinoista: Samaan aikaan kun alalla on monissa tehtävissä työvoimapulaa, Rakennusliiton työttömyyskassan jäsenistä lähes 14 prosenttia nauttii ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Syyksi Koskisen haastattelema Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi epäili pimeää halpatyövoimaa, joka vie suomalaisten rakentajien työt. Sitä vastoin Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti oli sitä mieltä, että kohtaanto-ongelma johtuu paljolti Suomen pitkäkestoisesta ja anteliaasta työttömyysturvasta. Se ei hänen mukaansa kannusta muuttamaan työn perässä.

Järjestäytyneiden rakennusliikkeiden työmailla pimeän halpatyövoiman käyttö on vaikeutunut merkittävästi eikä ole mikään suuri ongelma, sillä tilanne on saatu hallintaan järjestelmällisillä harmaan talouden kitkentätoimilla. Olen siksi enemmän taipuvainen uskomaan Pipatin selitystä. Kasvukeskuksissa rakennetaan edelleen, mutta muualla vähemmän. Kaikkien rakentajien kotiseuduilla ei yksinkertaisesti ole töitä tarjolla, vaan hankkeiden perässä pitäisi lähteä sinne, missä rakennetaan. Moniko on kuitenkaan halukas siirtymään työn perässä toiselle puolelle Suomea?

Yhteiskuntasopimuksen kohtalo on epävarma, mutta toimenpiteitä tarvitaan kipeästi

Kun Suomessa ei ollut kaikille toimeentuloa 60- ja 70-luvuilla, lähdettiin joukoittain Ruotsiin töihin. Ollaanko nykyään valmiita reissaamaan edes maan sisällä, jos työttömyysturva tuo riittävän elintason? Tai ollaanko valmiita opettelemaan uusia taitoja, jos kerran hankittu tutkinto ei enää tuo leipää pöytään? Nämä kysymykset nousevat mieleen, kun seuraa keskustelua yhteiskuntasopimuksesta. Vaikka sopimuksen kohtalo on edelleen hämärän peitossa, radikaalien toimenpiteiden tarve ei ole kadonnut mihinkään.

Olemme Skanskassakin huomanneet, ettei suuriin hankkeisiin, joita siunaantuu suurimpien kasvukeskusten ulkopuolelle, useinkaan riitä työvoimaa ja toimihenkilöitä lähialueelta. Kun haetaan vapaaehtoisia ja motivoituneita lähtijöitä tällaiseen hankkeeseen, heitä ei sankoin joukoin ilmaannu – siitäkään huolimatta, että suuret ja monimutkaiset hankkeet tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja kerätä kannuksia.

Osaaminen happanee, jollei sitä päivitä

Rakennusalan toimijoiden on oman liiketoimintansa kannalta erittäin tärkeää miettiä kannustimia siihen, miten saadaan lisättyä vapaaehtoista liikkuvuutta ja tätä kautta siirrettyä osaamista. Yhtä lailla jokaisen alalla työskentelevän pitäisi aivan itse miettiä, mitä taitoja ja valmiuksia tarvitsee, jotta olisi mahdollisuuksia työllistyä tai edetä urallaan.

Kerran hankittu tutkinto ja osaaminen happanevat auttamatta, ellei niitä päivitä. Suuressa rakennusliikkeessä, ja vähän pienemmässäkin, rakentajilla on oltava esimerkiksi esimiestaitoja ja henkilöstön kehittämiseen liittyviä taitoja, ja heidän on opeteltava taloudellisten asioiden hallintaa ja vaikkapa kuntien päätöksentekoprosessien ymmärtämistä.

Näiden taitojen kehittämisestä vastaavat yhä enenevässä määrin työnantajat, jotka kouluttavat henkilöstöään läpi näiden työuran. Varsinkin kun koulutusmäärärahoihin ei olla valtion tasolla laittamassa enempää paukkuja, vastuu ihmisten osaamisesta on yhä enemmän työnantajien harteilla. Tämä on vastuu, jonka esimeriksi oma työnantajani kantaa mielellään. Yritys tarjoaa kattavasti eri ammattiryhmille räätälöityä koulutusta ja mentorointiohjelmia, ja edistämme muillakin keinoin osaamisen jakamista eri yksiköiden välillä.

Ketteriä moniosaajia ei synny itsestään

Tekninen osaaminen, ja rakennusliikkeessä erityisesti projektinjohto-osaaminen, ovat toki kaiken perusta, mutta muut osaamisvaatimukset muuttuvat ja lisääntyvät koko ajan. Osaamisvaatimuksiin voidaan vastata vain siten, että eri alojen huippuosaajista kootaan tiimejä, joilla on yhdessä keinot vastata asiakkaiden ja projektien moninaisiin tarpeisiin.

Mitä sitten tarvitaan toimivien, toisiaan täydentävien tiimien rakentamiseksi? Esimerkiksi ikäjohtamiseen liittyvää ymmärrystä ja herkkyyttä monimuotoisuudelle ja suvaitsevaisuudelle, kuten Skanskan toimialajohtaja Jukka Hörkkö blogissaan on todennut. Niin kutsutut pehmeät, ihmisten johtamiseen liittyvät taidot eivät suinkaan kehity itsestään, vaan niitä täytyy varta vasten kouluttaa, niihin täytyy keskittyä ja käyttää aikaa siinä missä teknistenkin sisältöjen opiskeluun.

Liikkuvuuden lisääminen, elinikäinen oppiminen ja siiloutumisen välttäminen ovat asioita, joita pitää tietoisesti vauhdittaa. Näihin tavoitteisiin tulee pyrkiä niin oppilaitosten, työnantajien kuin järjestöjen yhdessä.

Tuomas Särkilahti

Tuomas Särkilahti

Olen ollut Skanskassa vuodesta 1997, jolloin aloitin hankintainsinöörinä. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta tutkijana TKK:lla. Nykyään olen Skanska Oy:n toimitusjohtaja.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää