Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Mitä jos puhumme eri kieltä?

Internetin, kohtuuhintaisten matkustuskustannusten ja erilaisten vapaakauppa-alueiden myötä maailma on pienentynyt. Tai ehkä maapallomme mitat ovat pysyneet jokseenkin samana, mutta ihmisten ja tavaroiden on helpompi siirtyä maiden ja mantereiden välillä: kotisohvaltaan voi  tilata läppärillä elektroniikkalaitteen Hong Kongista tai ottaa videopuhelun ystävälleen Argentiinassa.

Tämä maailman pienentyminen näkyy myös työvoiman liikkuvuudessa sekä siinä, että materiaaleja voi tilata yhä monipuolisemmin eri maista. Rakennusalalla voi erityisesti huomata, että työympäristö on viime vuosina muuttunut yhä monikulttuurisemmaksi. Tämä tuo tiettyjä haasteita, mutta mielestäni vielä enemmän mahdollisuuksia.

Nykyään Suomessa on jo arkipäivää, että rakennustyömailla työskentelee paljon virolaisia työmiehiä. Viime aikoina työntekijöitä on alkanut tulla myös useista muista maista ja maanosista. Uskon, että Suomessa rakennustyömailla monikulttuurisuus tulee lisääntymään entisestään. Nykyisessä projektissani Sipoon logistiikkakeskuksessa taitaa olla edustusta jokaisesta asutusta maanosasta.

Tämä tuo tietysti haasteita yhteisen kielen löytämisessä. Suuren osan kanssa pärjäämme kuitenkin mainiosti englannilla, ja jos yhteistä kieltä ei löydy olemme vaatineet urakoitsijalta tulkin, joka toimii yhteyshenkilönä pääurakoitsijan työnjohdon ja aliurakoitsijan työntekijöiden välillä. Mielestäni menettely on toiminut työmaallamme hyvin. Olemme esimerkiksi pitäneet interaktiivisia turvallisuusriihiä, joissa keskustelu käydään suomeksi, mutta tulkit ovat samanaikaisesti kääntäneet keskustelut suomea ymmärtämättömille työntekijöille.

Myös työmaan perehdytykseen ja turvallisuusaineistoon löytyy materiaalia useilla kielillä, joten työntekijät voivat itsekin tutustua aineistoon eikä tulkin tarvitse aina olla läsnä.

Selkeänä etuna monikulttuurisuuden levittymisessä voidaan pitää sitä, että nyt työmaat voivat etsiä tiettyjen töiden erityisosaajia aiempaa laajemmalta alueelta. Rakennamme isoa logistiikkakeskusta, joiden lattioiden suoruus on ensisijaisen tärkeää. Löysimme Latviasta eri maissa kiertävän ammattiporukan, joka on kyenneet valamaan lattiat vaativien toleranssien mukaisesti. Suomesta tällaisen porukan ja tarvittavan kaluston löytäminen olisi ollut haasteellista.

Olen myös itsekin päässyt kokeilemaan, millaista on tehdä ulkomaalaisena töitä työmaalla. Työskentelin vuonna 2013 puolivuotta Isossa-Britanniassa isolla vankilatyömaalla, jossa oli työntekijöitä huomattavasti useammista maista kuin mitä Suomessa keskivertotyömaalla. Puolalaiset, espanjalaiset, etelä-afrikkalaiset ja liettualaiset tulivat hyvin toimeen sekä keskenään että brittiläisten kanssa. Mielestäni ”me ulkomaalaiset” myös rikastimme työilmapiiriä.  Pääsin itsekin verryttelemään Suomessa vähemmällä käytöllä ollutta espanjan kieltä pitäessäni muutaman perehdytyksen espanjaksi.

Lisääntyvään monikulttuurisuuteen ei siis tule suhtautua uhkana, vaan se pitää nähdä mahdollisuutena.

Lue aiheesta myös PAM Ry:n maahanmuutto- ja monikulttuurisuusvastaavan blogista ”Monikulttuurisen työelämän rakennuspalikoita kokoamassa”.

Työelämä 2020

Tämä kirjoitus on osa Suomen hallituksen Työelämä 2020 -hanketta, jonka tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Lue lisää osoitteessa www.tyoelama2020.fi

Jussi Sainomaa

Jussi Sainomaa

Pääsin Skanskalle töihin heti opiskeluideni alkuvaiheessa vuonna 2004. Aluksi tein haalarihommia ja avustin työmaan tuotantoinsinööriä siinä missä pystyin, ja hiljalleen kokemuksen karttuessa myös työtehtävät muuttuivat haastavammiksi.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää