Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Kenen vastuulla on työyhteisön hyvinvointi?

Arkipuheessa työhyvinvointia kehittävät toimenpiteet ymmärretään usein liikunta-/kulttuuriseteleinä ja vuosittaisena työhyvinvointipäivänä, joissa yrityksen henkilöstöllä on mahdollisuus kuulla oman yksikön kuulumiset ja viettää vapaamuotoisesti aikaa työkavereidensa kanssa.

Molemmat edellä mainitut ovat sinällään kannatettavia asioita, mutta jos ne jäävät ainoiksi työhyvinvointia edistäviksi toimenpiteiksi, miten paljon ne oikeasti muuttavat arkista työpäiväämme paremmaksi?

Työhyvinvointi on arjessa ensisijaisesti

  • työn sujuvuutta ja mielekkyyttä,
  • osaamisen ja ammattitaidon hyödyntämistä
  • sekä hyvää yhteistyötä niin työkavereiden kuin esimiehenkin kanssa.

Toki riittävä terveys ja työkyky ovat tärkeitä. Työkykyä pitääkin seurata työn arjessa ja tehdä tarvittaessa muutoksia työkyvyn tukemiseksi riittävän ajoissa.  Liian pitkään jatkuessaan fyysinen tai henkinen ylikuormitus johtaa sekä työntekijän että työnantajan kannalta huonoon kehityspolkuun.

Meillä jokaisella on vastuu omasta työhyvinvoinnista monella tasolla; ammattitaitomme ja osaamisemme kehittämisestä, terveellisistä elämäntavoista ja siitä millaista ilmapiiriä luomme omaan työyhteisöömme. Paljon on kyse myös työhyvinvoinnin johdonmukaisesta johtamisesta.

Esimiesten tärkein tehtävä on luoda edellytykset tuottavalle ja laadukkaalle työn tekemiselle. Johdon ja esimiesten näkemys ja ymmärrys työhyvinvoinnin kokonaisuudesta on tärkeää sille, miten he omalla toiminnallaan kehittävät  työhyvinvointia.  Siksi onkin tärkeää, että työhyvinvoinnista käydään yrityksessä jatkuvaa keskustelua ja myös määritellään, mitkä ovat juuri meidän yrityksessämme tärkeimmät tavoitteet ja toimenpiteet.

Olen lukuisia kertoja pitänyt esityksiä työhyvinvoinnista ja työterveydestä, ja lähes yhtä useita kertoja esitelty lauseella: ”Nyt kuulemme niitä pehmeämpiä asioita”.  Toisaalta olen huomannut, että puhuessani samassa yhteydessä sekä työhyvinvoinnista että tuottavuudesta, on puheeni voitu tulkita ”revitään henkilöstön selkänahasta loputkin” -näkökulmaksi.

Näen kuitenkin, että juuri inhimilliseltä näkökannalta meillä on paljon voitettavaa, kun  työhyvinvoinnista on alettu puhua  osana työn tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Inhimillisen pääoman merkitys korostuu ja juhlapuheet siitä,  että  ”henkilöstö on tärkein voimavaramme”, alkaa parhaimmillaan  muuttua konkreettiseksi  työn kehittämiseksi.  Työhyvinvoinnin linkitys työn tulokseen/tuottavuuteen tuo keskustelun lähemmäksi työn tavoitteita ja arkista työtämme.

Mutta kuka sitten sitä työtä kehittää?  Kehittämisessä tarvitaan meitä jokaista.  Osallistumisen kulttuurin näen itse ehkä kaikkein tärkeimpänä mahdollisuutena työhyvinvointimme parantamiseksi.

Luomalla työyhteisöömme osallistavat toimintatavat ja opettelemalla ”aikuisten oikeasti” osallistumisen, saamme  esiin konkreettisimmat kehityskohteet ja parhaat kehitysideat.

Inhimillinen perustarpeemme on tulla kuulluksi ja hyväksytyiksi omana itsenämme eikä vain osana koneistoa. Osallistumisen kulttuuri ei ole vain esimiesten tehtävä, se vaatii meidän jokaisen itsemme likoon laittamista.

Mieti, miten reagoit, jos koet jonkin asian toistuvasti haittaavan työsi tekemistä ja vaikuttavan mielialaasi ja motivaatioosi? Harmittelenko sitä itseksesi vai otatko asian puheeksi henkilön kanssa, joka voisi asialle tehdä jotain? Ottamalla asiat puheeksi, osallistut osaltasi työyhteisön kehittämiseen.

Meillä kaikilla on vastuu työyhteisön kehittämisestä. Kuva: Harri Pakarinen
Meillä kaikilla on vastuu työyhteisön kehittämisestä. Kuva: Harri Pakarinen
Helena Pekkanen

Helena Pekkanen

Olen ollut Skanskassa töissä pidempään kuin Skanska on toiminut Suomessa. Tätä paradoksia selittää, että olen siirtynyt Skanskaan ns. vanhana työntekijänä Polar Rakennuksen fuusiossa vuonna 1998. Polarissa aloitin syksyllä 1991 työterveyshoitajana työnantajan omalla työterveysasemalla. 1990-luvun lamavuosina rakennusalan raju rakennemuutos ja ihmisten hätä olivat vastavalmistuneelle työterveyshoitajalle kova kokemus. Henkilökohtaisessa elämässä vasta perustettu perhe ja kahden vilkkaan poikalapsen vanhemmuus toi vastapainoksi positiivisuutta ja iloa.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää