Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Hissillä torninosturiin

Ruotsissa on laissa säädetty, että jos torninosturi on yli 25m korkea, on nosturissa oltava hissi. Suomessa yhdelläkään minun työmaallani ei ole ollut torninosturissa hissiä, joten pakkohan se oli kokea, kun sain siihen tilaisuuden.

Oli kaunis aurinkoinen perjantai ja lounas tauolla torninosturikuskimme Lennart kyseli, että uskallanko ajaa hissillä hänen kanssaan ylös ja ihastella Göteborgin kaupunkia 50 metrin korkeudelta.

Hissi oli kovin kätevä ja nopea, mutta huojui aika lailla ja oli pelottava loppupeleissä. Itsekseni mietin, että apua, joudunko ajaa tällä yksin alas. Onneksi tajusimme Lennartin kanssa, että enhän mä voi viedä hänen hissiään alas, joten edessä olisi perinteinen laskeutuminen portaita pitkin.

Ensimmäistä kertaa näin Göteborgin ydin keskustan ja rannikon ylhäältä päin, ja voin vain todeta, että olen muuttanut todella kauniiseen kaupunkiin. Ylhäältä päin oli kiva tarkastella työmaan toimintaa ja siisteyttä.

Edelleen hämmästyttää työmaan siisteys. Kaikki on niin tip-top jatkuvasti, eikä siivoaminen häiritse työtahtia ollenkaan. Kaikki toimii niin automaattisesti. Tämä oli nyt viides kerta, kun olin torninosturin hytissä, mutta aina se on yhtä jännää ja kiipeämisen aikana sydän tykyttää aina aika vauhdilla. Kiipeämisen yhteydessä en voi ajatella ketään muuta kuin vanhaa työkaveriani Penttiä, joka on aivan huippu kuski. Hän oli nosturin puikoissa Herttoniemen rannassa 2006 -2008, kun aloittelin mestariharjoittelijana ja Valurinkujan Paikoituksella 2009-2010 kun tein diplomityötäni.

Hotellin runko on nyt vihdoin kasassa ja ylimmän kerroksen kattotuoleja asennellaan osa 2:ssa. Torstaina 23.2. pidetään harjannostajaiset eli ”takstolskalas” vanhassa kaupungissa keilauksen merkeissä eikä tiedossa ole perinteistä saunailtaa. Mitenköhän tästäkin selviän. Ei kai auta muu kuin tehdä kaatoja vaan ja voittaa työtoverit.

Täälläkin on vihdoin talvi, 1 cm lunta ja pakkasennästys työmaalla -12 astetta. Mutta kyllä raaka tuuli tuntuu luissa, kun mereltä päin tuulee ihan toisella tavalla kuin Helsingissä. Toisaalta en voi valittaa, kun olen seurannut säätiedoituksia Suomen puolelta. 🙂

Laura Nieminen

Laura Nieminen

Valmistuin Otaniemestä diplomi-insinööriksi kesällä 2010 ja tein dippatyöni Valurinkujan Paikoituksen työmaalle. Aloitin Skanskalla 2003, kun pääsin TKK:lle sisään rakennusapunaisena. Koulun ohella tein töitä koko TKK-urani, välillä olin Skanska Kodeilla ja sitten taas Skanska Talonrakennuksen puolella työmaalla työnjohtoharjoittelijasta aina tuotantoinsinööriin asti.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää