Töissä Skanskassa

Skanskan blogi:

Tuleeko vahinko kuitenkin kello kaulassa?

Vanha sanonta kuuluu ”Vahinko ei tule kello kaulassa”, ja hyvin usein kun haveri tai työtapaturma sattuu, voimme kuulla tuon nuhruisen sanonnan valahtavan jälleen tilannepaikalle. Lähes aina kuitenkin tyypillinen jatko keskustelulle on: ”Olisihan tuo pitänyt arvata!”

Itse asiassa aika surkuhupainen keskustelu ­­­­­– vahinko ei varoita soittamalla kelloa etukäteen, mutta silti joku on tuon kellon äänen kuullut.

Onko niin, että kaikki rakennustyömaalla työskentelevät kuulevat mielessään noita varoituskellojen ääniä mutta eroja on ehkä siinä, miten kellon ääneen reagoidaan?

Olen mielessäni pohtinut, lieneekö tuo kellon kilinä niin jatkuvaa, että ihmiset ovat turtuneet sen ääneen. Tämähän tarkoittaisi sitä, että rakennustyömaa on jatkuvasti vaarallinen paikka, sekä siellä työskenteleville että siellä vieraileville ihmisille.

Miksi emme välitä tehdä oikea-aikaisia korjausliikkeitä kurssin muuttamiseksi turvallisille vesille? Vahingon tapahduttua kuulee monesti erilaisia meriselityksiä: En tiennyt, en nähnyt, oli kiire, paikka oli hankala, ei ollut parempaa kulkureittiä tai kukaan ei ollut kertonut vaarasta.

Onko kulttuurimme hyväksynyt asian sellaisenaan? Siltä usein vaikuttaa, mutta voimmeko sittenkin yhteisellä halulla ja toiminnalla muuttaa tulevia tilanteita turvallisempaan suuntaan? Huomaammeko pysähtyä kellon soidessa hetkeksi ja pohtia yhdessä sen hyvän työkaverin kanssa: ”Mitä meidän pitää huomioida, että seuraavat työvaiheet sujuvat turvallisesti?” Motiivina voisi olla tieto siitä, että tuo hyväntuulinen, tuttu ja osaava työkaveri on rinnallani vielä seuraavissakin haasteissa terveenä ja työkykyisenä.

Yhteinen vastuu

Skanska viettää tänä vuonna jo seitsemättä maailmanlaajuista työturvallisuusviikkoa. Viikon teemana on yhteinen vastuu.

Mahtaako tuo yhteinen vastuu tarkoittaa juuri sitä, että asiat suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä kaikkien työmaalla toimivien tahojen kesken? Onhan olemassa hyviä tilaisuuksia, esimerkiksi työmaan viikkopalaverit, joissa kaikilla osallistujilla on mahdollisuus tuoda asiansa esille ja toimia näin elävänä varoituskellona, vaikuttamassa työturvallisuuden kehittymiseen. Viikkopalaverissa kilisevän varoituskellon äänen pitää aina aiheuttaa toimenpiteitä, sillä silloin on vielä mahdollisuus tehdä ajoissa ne tärkeät kurssin muutokset turvalliselle väylälle.

Jos toimimme näin, uskon, ettei kenenkään tarvitse selittää jälkeenpäin tietämättömyyttään, huonoa kuuloa tai näköään, ja ehkä ne hankalat työskentelypaikat ja kulkureititkin muuttuvat helpommiksi ja turvallisiksi. Uskon vahvasti hyvään yhteistyöhön ja tiedän sen kantavan hedelmää, koska yhdessä suunnitelluista asioista kannetaan mielellään myös yhteinen vastuu.

Martintorin työmaalta
Yrjö Juustila

Yrjö Juustila

Toimin turvallisuuspäällikkönä Skanska Talonrakennus Oy:n Pohjoisessa alueyksikössä. Ennen nykyistä tehtävääni olin Pohjoisen alueyksikön turvallisuusasiantuntijana neljä vuotta ja tätä ennen kymmenisen vuotta Skanskan teollisuusrakennustyömailla mittamiehenä ja henkilöstön edustajana työsuhde sekä työturvallisuusasioissa.

Kirjoittajan tekstit

Lue lisää